Kun suunnittelee terapiaa ja sen sisältöä, tulee usein lähdettyä olemassaolevasta materiaalista liikkeelle. Tämä on perusteltua, koska esimerkiksi lapsia usein motivoivat juuri materiaalin teemat, kuten vaikkapa eläimet tai tietyt kuvitteelliset hahmot. Samoin ne pelit ja leikit, joihin harjoittelu nivotaan, voivat lapsille olla harjoittelussa “se juttu”. Ammattilaisten on kuitenkin tärkeä erottaa toisistaan tämä toiminnan konteksti siitä, mikä terapiassa varsinaisesti saa muutosta aikaan, eli erottaa toisistaan aktiviteetti ja muutosta aikaansaava toiminta eli terapiatekniikka.
Aktiviteetti on se tekeminen tai toiminta, johon harjoittelu kytketään (Frizelle et al., 2021). Se voi olla esimerkiksi vapaa leikki, Alias-peli tai kirjan lukeminen. Se, mikä leikistä, Aliaksesta tai kirjanlukutilanteesta tekee vaikuttavaa, on aktiviteetissa tapahtuva toiminta: tiettyjen terapiatekniikoiden käyttö (Frizelle et al., 2021).
Vapaassa leikissä käytettyjä terapiatekniikoita voivat olla esimerkiksi mallinnus, uudelleentuotto (Gallagher & Chiat, 2009) tai mieleenpalautus (Leonard et al., 2024). Alias-pelissä puolestaan lapsen tietoisuuden lisääminen esimerkiksi sanaan liittyvistä ylä- ja alakäsitteistä sekä sanan merkityskentän vahvistaminen lisäämällä tietoa kyseisestä sanasta ovat toimintaa, joka voi saada toivottua muutosta aikaan (ks. esim. Parsons et al., 2005). Kirjanlukutilanteessa taasen se, että lapsen rooli muuttuu passiivisesta kuuntelijasta aktiiviseksi keskustelijaksi, näyttää olevan vaikuttavaa (Mol et al., 2008).
Kun osaamme erottaa aktiviteetin ja terapiatekniikan toisistaan, saamme paremmin kiinni siitä, mikä on vaikuttavaa. Näin voimme yhä tietoisemmin ja systemaattisemmin tukea asiakkaitamme samalla vahvistaen heidän taitojaan.
Iloa ja varmuutta työhösi!
Sirpa Tarvainen, Puheterapiapalvelu Vuorovaikutus
Lähteet:
Frizelle, P., Tolonen, A.-K., Tulip, J., Murphy, C.-A., Saldana, D., & McKean, C. (2021). The Impact of Intervention Dose Form on Oral Language Outcomes for Children With Developmental Language Disorder. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 64(8), 3253–3288. https://doi.org/10.1044/2021_JSLHR-20-00734
Gallagher, A. L., & Chiat, S. (2009). Evaluation of speech and language therapy interventions for pre‐school children with specific language impairment: A comparison of outcomes following specialist intensive, nursery‐based and no intervention. International Journal of Language & Communication Disorders, 44(5), 616–638. https://doi.org/10.1080/13682820802276658
Leonard, L. B., Christ, S. L., Deevy, P., Karpicke, J., & Kueser, J. B. (2024). Retrieval Practice and Word Learning by Children With Developmental Language Disorder: Does Expanding Retrieval Provide Additional Benefit? Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 67(5), 1530–1547. https://doi.org/10.1044/2024_JSLHR-23-00528
Mol, S. E., Bus, A. G., De Jong, M. T., & Smeets, D. J. H. (2008). Added Value of Dialogic Parent–Child Book Readings: A Meta-Analysis. Early Education and Development, 19(1), 7–26. https://doi.org/10.1080/10409280701838603
Parsons, S., Law, J., & Gascoigne, M. (2005). Teaching receptive vocabulary to children with specific language impairment: A curriculum-based approach. Child Language Teaching and Therapy, 21(1), 39–59. https://doi.org/10.1191/0265659005ct280oa