Yksi puheterapian varsin vakiintuneista käytänteistä ja ajatusmalleista on, että kuntouttava puheterapeutti kuntouttaa ja arvioiva puheterapeutti arvioi. Tämä on monesta syystä perusteltua. On esimerkiksi tärkeää, ettei arvioinnissa käytettyjä kliinisiä testejä käytetä kuntoutustyössä, jottei testien luotettavuus kärsi.

Kuntoutuksen vaikuttavuuden mittaaminen muodostaa kuitenkin poikkeuksen tähän vallitsevaan käytänteeseen.

Yksi syy tähän on se, että arvioivalla puolella käytetyt kliiniset testit on tarkoitettu pääosin diagnosointiin eli epätyypillisen kehityksen erottamiseen tyypillisestä. Ne ovat vähemmän herkkiä havaitsemaan muutosta kuin harjoiteltavan asian arviointia varten laaditut tehtävät (Marulis & Neuman, 2010; Silverman et al., 2020), koska ne eivät mittaa vain harjoiteltua asiaa vaan taitoja laajemmin. Muutos kliinisissä testeissä edellyttää usein taitojen yleistymistä harjoitelluista asioista myös muihin kielellisiin taitoihin. Harjoiteltua asiaa mittaavien tehtävien avulla on todennäköisempää löytää mahdollinen muutos (Marulis & Neuman, 2010; Silverman et al., 2020).

Siten se, että lapsen taidoissa ei kliinisen testin mukaan ole tapahtunut merkittävää edistymistä ei tarkoita sitä, etteikö lapsen taidoissa tai osallisuudessa olisi voinut tapahtua muutosta. Käytetty mittari ei ehkä vain ole tarpeeksi herkkä havaitsemaan tapahtunutta muutosta.

Lisäksi arvioivalla taholla on vähemmän keinoja saada kiinni kuntoutuksessa tapahtuneesta muutoksesta kuin kuntouttavalla puheterapeutilla. Jos kuntoutuksen vaikuttavuuden mittaamiseen käytetään lähinnä diagnosointiin tarkoitettuja testejä, tilanteesta voi syntyä väärä kuva. Mikäli kuntoutuksen aikana tapahtuneesta positiivisesta muutoksesta ei saada konkreettisesti kiinni, voi asiasta muodostua ongelma jatkokuntoutuksen kannalta.

Siksi kuntouttavan puheterapeutin kannattaa itse ottaa vastuu kuntoutuksen vaikuttavuuden mittaamisesta ja kuntoutuksen aikaansaaman positiivisen muutoksen osoittamisesta. Keinoja on monia, eikä arvioivien puheterapeuttien menetelmiä tarvitse, eikä yleensä kannatakaan, käyttää.

Iloa ja varmuutta työhösi!

Terveisin, Sirpa Tarvainen

Lähteet:

Marulis, L. M., & Neuman, S. B. (2010). The Effects of Vocabulary Intervention on Young Children’s Word Learning: A Meta-Analysis. Review of Educational Research, 80(3), 300–335. https://doi.org/10.3102/0034654310377087

Silverman, R. D., Johnson, E., Keane, K., & Khanna, S. (2020). Beyond Decoding: A Meta‐Analysis of the Effects of Language Comprehension Interventions on K–5 Students’ Language and Literacy Outcomes. Reading Research Quarterly, 55(S1). https://doi.org/10.1002/rrq.346