Kuntoutuksen vaikuttavuuden mittaaminen eli edistymisen konkreettinen seuraaminen on tärkeää useasta syystä. Ensinnäkin sitä tarvitaan omaa työtä ajatellen. Mittaamalla kuntoutuksen vaikuttavuutta voimme varmistaa, että edistymistä tapahtuu. Tällöin voimme luottavaisin mielin jatkaa kuntoutusta samansuuntaisesti. Toisaalta edistymisen mittaaminen auttaa meitä huomaamaan myös, mikäli toivottua muutosta ei tapahdu. Tällöin on syytä pohtia mistä tämä johtuu ja tehdä tarvittavat johtopäätelmät. Vaikuttavuuden mittaaminen auttaa muun muassa arvioimaan pitääkö jotakin muuttaa (Autti-Rämö, 2021), esimerkiksi käyttää eri terapiatekniikoita tai vaihtaa kuntoutuksessa käytettyä lähestymistapaa. Lisäksi edistymisen seuraaminen auttaa huomaamaan, kun tietty osatavoite on saavutettu. Tällöin on aika siirtyä ylläpitämään kyseistä asiaa ja siirtyä seuraavaan tavoitteeseen.

Toisekseen kuntoutuksen vaikuttavuuden mittaaminen mahdollistaa muutoksen osoittamisen niin kuntoutujalle, perheelle kuin muille lähiympäristön ihmisille. Voimme visuaalisesti tai numeerisesti osoittaa asiakkaan edistymisen taidoissaan. Tämä auttaa motivoinnissa. Lisäksi se voi sitouttaa asiakasta ja lähi-ihmisiään yhä vahvemmin kuntoutukseen ja parantaa siten kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Merkityksetöntä ei myöskään ole se, että kuntoutuksen vaikuttavuutta mittaamalla voimme perustella työnantajalle, kuntoutuksen maksajataholle ja yhteiskunnalle työmme merkitystä. Osoittamalla konkreettisesti kuntoutuksen aikaansaaman muutoksen voimme perustella, että puheterapiaan kannattaa satsata. Pystymme osoittamaan, että työmme vaikuttaa positiivisesti yksilöiden toimintakykyyn ja oppimisvalmiuksiin. Kuntoutus voi ennaltaehkäistä pitkäaikaisiin kielellisiin vaikeuksiin liittyviä haasteita koulussa, työelämässä ja yhteiskunnassa (Clegg et al., 2005; Elbro et al., 2011).

Kuntoutus on pääosin julkisella rahalla toteutettua toimintaa. Julkisten menojen leikkauksia on viime vuosina tehty ja niitä on tulossa lisää. Alan ulkopuolelta tulevaa voimakasta painetta kuntoutuksen vaikuttavuuden mittaamiseen ei kuitenkaan onneksi vielä ole. Alan sisällä tapahtuvalla kehittämisellä on paremmat mahdollisuudet saada toimivia käytänteitä aikaan kuin alan ulkopuolelta tulevalla pakolla, joka vaatii nopeita ratkaisuja. Nyt onkin aika kehittää alallemme käytänteitä kuntoutuksen vaikuttavuuden yhä konkreettisempaan ja luotettavampaan mittaamiseen, koska kuntoutuksen vaikuttavuutta on tulevaisuudessa väistämätöntä enenevästi osoittaa.

Iloa ja varmuutta työhösi!

Lähteet:

Autti-Rämö, I. (2021). Kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointi. Duodecim, 137, 1369–1374.

Clegg, J., Hollis, C., Mawhood, L., & Rutter, M. (2005). Developmental language disorders—A follow-up in later adult life. Cognitive, language and psychosocial outcomes. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 46(2), 128–149. https://doi.org/10.1111/j.1469-7610.2004.00342.x

Elbro, C., Dalby, M., & Maarbjerg, S. (2011). Language-learning impairments: A 30-year follow-up of language-impaired children with and without psychiatric, neurological and cognitive difficulties. International Journal of Language & Communication Disorders, 46(4), 437–448. https://doi.org/10.1111/j.1460-6984.2011.00004.x