Aiemmassa kirjoituksessa kävin läpi erään menetelmän teoriataustan arviointia ja sitä miksi kyseistä menetelmää ei kannattane käyttää. Mutta miksei kaikkea vaan kannata kokeilla, myös näitä vähän kyseenalaisia menetelmiä? Mitä haittaa siitä voi olla, että kokeilee tapoja, jotka eivät perustu tutkimusnäyttöön tai luotettavaan teoriataustaan?
Syitä tähän on kolme. Ensinnäkin, meillä kaikilla on vuorokaudessa aikaa rajoitettu määrä. Tehottomaksi tiedetyn kuntoutusmenetelmän käyttö vie aikaa tehokkaalta kuntoutukselta. Lisäksi tehottomia menetelmiä käytettäessä niin lapsen, vanhempien kuin muiden lähi-ihmisten voimavaroja menee hukkaan.
Toisekseen, kuntoutuminen vaikuttaa olevan sitä nopeampaa mitä nuorempi lapsi on, vaikka myös häiriön vaikeusaste ja liitännäishäiriöt vaikuttavat kuntoutumisesta hyötymiseen (Jacoby et al., 2002). Mitä varhemmin lapsi saa tehokasta tukea, sitä parempaa lopputulemaan voidaan päästä. Mikäli aikaa käytetään muuhun kuin tehokkaaksi tiedettyihin menetelmiin, vie se siis tätä arvokasta kuntoutumispotentiaalia.
Kolmanneksi, kyseenalaisten menetelmien käyttö mahdollistaa näitä menetelmiä tarjoavien yritysten toiminnan jatkossakin. Jokainen turha kuntoutus jonka he tarjoavat, on poissa oikealta hyödyltä. Kertautuessaan tehoton kuntoutus voi vaikuttaa laajan joukon taitoihin ja mahdollisesti myös heidän tulevaisuudennäkymiinsä. Samalla tehoton kuntoutus voi lisätä yhteiskunnan kustannuksia esimerkiksi kuntoutustarpeen pidentymisenä tai kasvaneina erityisopetuksen kuluina.
Toivottavasti voit näiden ajatusten avulla helpommin perustella myös muille, miksi kaikkea ei kannata kokeilla.
Iloa ja osaamista työhösi!
Terveisin, Sirpa Tarvainen
Lähteet:
Jacoby, G. P., Lee, L., Kummer, A. W., Levin, L., & Creaghead, N. A. (2002). The Number of Individual Treatment Units Necessary to Facilitate Functional Communication Improvements in the Speech and Language of Young Children. American Journal of Speech-Language Pathology, 11(4), 370. https://doi.org/10.1044/1058-0360(2002/041)