Puheterapia päättyy usein alakoulun ensimmäisillä luokilla. Koululainen, jolla on kehityksellinen kielihäiriö, on yleensä ehtinyt saada jo jonkun verran puheterapiaa. Kehityksellinen kielihäiriö on kuitenkin pysyvä häiriö, joka näkyy muodossa tai toisessa yleensä niin myöhemmin kouluiässä, nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Miten koululaista voisi vielä tukea ennen puheterapian päättymistä pitäen erityisesti tuen loppumisen mielessä?

Seuraavat neljä asiaa olisi hyvä pitää mielessä, kun puheterapia päättyy muista syistä kuin siitä, että lapsen taidot ovat vahvistuneet lähes ikätasoisiksi.

Ensinnäkin jatketaan sitä, mitä puheterapiassa yleisesti tehdään, eli tiettyjen taitojen ja asioiden harjoittelua. Kouluikäisten kanssa tähän kielelliseen harjoitteluun sopivimpia vaikuttavat olevan eksplisiittiset menetelmät (Ebbels, 2014; Finestack, 2018). Eksplisiittiset menetelmät ovat sellaisia, joissa lapsi tehdään tietoiseksi siitä mitä harjoitellaan, miksi kyseistä asiaa harjoitellaan ja mitkä ovat harjoiteltavaan asiaan liittyvät säännöt. Esimerkki eksplisiittisestä menetelmästä on kerronnan rakenteen opettaminen lapselle, jotta hänen olisi helpompi seurata tarinoita ja muistaa mitä olisi tärkeää sisällyttää omaan kerrontaansa (Gillam & Gillam, 2016).

Toiseksi on syytä keskittyä strategioiden opetukseen. Strategiat ovat toimintatapoja, joiden avulla lapsi voi pärjätä yhä paremmin olemassa olevilla taidoillaan myös kuntoutuksen päätyttyä. Strategioissa lapselle opetetaan tietty tapa toimia ja kehotetaan soveltamaan sitä aina sellaisissa arjen tilanteissa, joissa siitä voisi olla hyötyä. Lasta voidaan esimerkiksi opettaa tarkkailemaan omaa luetun ymmärtämistään (Jiang & Davis, 2017). Mikäli joku asia tekstissä jää epäselväksi, lasta voi muun muassa neuvoa lukemaan kohta uudelleen tai kysymään neuvoa aikuiselta.

Kolmanneksi on syytä lempeästi ja ikätasoisesti lisätä lapsen ymmärrystä omasta häiriöstään. Tämä auttaa lasta paremmin ymmärtämään mistä on kyse ja miten häiriö voi vaikuttaa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa hänen elämäänsä. Lisäksi meidän ammattilaisten on syytä tiedostaa kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvät riskit ja auttaa niiden välttämisessä. Esimerkiksi tytöillä, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, on korkeampi riski joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi (Brownlie et al., 2017). Turvataitojen selkeä läpikäynti voi madaltaa tätä riskiä.

Neljäs ja viimeinen seikka, johon terapian päättyessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota, on lapsen lähi-ihmisten ohjaaminen. Tämä on tärkeää, jotta heillä olisi jatkoa ajatellen riittävästi tietoa kehityksellisestä kielihäiriöstä ja taitoja tarvittavan tuen tarjoamiseen. Erityisen tärkeää on opettajan kanssa keskustellen varmistaa, että koulun tarjoama tuki oppimiseen on sopivaa.

Kolme viimeisintä ovat olennaisia muutenkin, mutta korostuvat terapian loppuvaiheessa. Erilaiset strategiat, ymmärrys omasta vaikeudesta sekä lähi-ihmisten riittävät tiedot ja taidot nostavat todennäköisyyttä sille, että lapsi pärjää taidoillaan myös sitten kun kuntoutus päättyy.

Kuten alussa mainittiin, kehityksellinen kelihäiriö on elämänmittainen häiriö. Sen ilmiasu muuttuu iän myötä, mutta jonkinlaisia vaikeuksia yksilöillä on tyypillisesti läpi elämän. Jotta lapsi pärjäisi näiden vaikeuksien kanssa mahdollisimman hyvin myös puheterapiakuntoutuksen päätyttyä, on puheterapian loppuvaiheen sisältöä siis syytä pohtia huolella.

Iloa ja osaamista työhösi!

Terveisin, Sirpa Tarvainen

Lähteet:

Brownlie, E. B., Graham, E., Bao, L., Koyama, E., & Beitchman, J. H. (2017). Language disorder and retrospectively reported sexual abuse of girls: Severity and disclosure. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 58(10), 1114–1121. https://doi.org/10.1111/jcpp.12723

Ebbels, S. (2014). Effectiveness of intervention for grammar in school-aged children with primary language impairments: A review of the evidence. Child Language Teaching and Therapy, 30(1), 7–40. https://doi.org/10.1177/0265659013512321

Finestack, L. H. (2018). Evaluation of an Explicit Intervention to Teach Novel Grammatical Forms to Children With Developmental Language Disorder. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 61(8), 2062–2075. https://doi.org/10.1044/2018_JSLHR-L-17-0339

Gillam, S. L., & Gillam, R. B. (2016). Narrative Discourse Intervention for School-Aged Children With Language Impairment: Supporting Knowledge in Language and Literacy. Topics in Language Disorders, 36(1), 20–34. https://doi.org/10.1097/TLD.0000000000000081

Jiang, H., & Davis, D. (2017). Let’s know! Proximal impacts on prekindergarten through grade 3 students’ comprehension-related skills. The Elementary School Journal, 118(2), 177–206. https://doi.org/10.1086/694220