Oletko koskaan törmännyt menetelmään, joka on mielestäsi kuulostanut erikoiselta? Oletko epäillyt menetelmän tehokkuutta? Mikäli olet, on kyseessä voinut olla menetelmä jonka taustateoria ei ole luotettava. Olet luontaisesti miettinyt tässä olevan jotain outoa, vaikket välttämättä ole yhdistänyt sitä menetelmän teoriataustaan.
Luotettava teoriatausta on siksi tärkeä, että jos menetelmässä ei tapahdu sitä mitä sen ehdotetaan tekevän, ei menetelmä todennäköisesti ole tehokas (ks. esim. Rychetnik et al., 2002). Menetelmää voidaan käyttää lukuisia tunteja, mutta jos menetelmällä ei voida saada haluttua muutosta aikaan, mikään määrä ei auta.
Mutta mistä voidaan päätellä onko kuntoutusmenetelmän teoriatausta luotettava? Tässä on muutamia kirjallisuuden ja oman tutkimukseni herättämiä ajatuksia asian suhteen.
Lähtökohdaksi kannattaa ottaa tutkimuskirjallisuuden tarkastelu. Millaista tutkimusta on olemassa kyseisestä menetelmästä siinä asiakasryhmässä, josta olemme kiinnostuneita? Löytyykö menetelmästä lainkaan tutkimusta siinä asiakasryhmässä, jota asia koskee? Entä millaisia tuloksia on saatu? Kannattaa myös muistaa, että tutkimuksen tulisi olla riippumatonta eli sen pitäisi olla jonkun muun tahon toteuttamaa kuin sellaisen, jolla on taloudellinen kytkös asiaan. Esimerkiksi yritys, joka myy kyseiseen menetelmään liittyviä tuotteita, ei ole riippumaton taho.
Mikäli menetelmällä on saatu toistuvia positiivisia tuloksia haluttuihin taitoihin asiakasryhmässä, jolle haluamme tarjota kuntoutusta, voidaan mielestäni olla varsin luottavaisia menetelmän teoriataustan suhteen.
Vaikka menetelmän tehoa ei olisi tutkimuksella osoitettu, se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita että menetelmä ei toimi. Se, että menetelmän tehokkuudesta ei ole näyttöä on eri asia kuin se, että on näyttöä jonkun menetelmän tehottomuudesta (Ebbels, 2014). Saattaa siis olla, että menetelmästä ei vielä ole riittävästi tutkimusta, mutta se voisi kuitenkin olla hyödyksi.
Mikäli riippumatonta, hyvälaatuista tutkimusta menetelmän tehokkuudesta ei ole, asiaa voidaan pohtia suoraan menetelmän teoriatausta kannalta. Menetelmän teoreettisessa perustassa on kyse siitä, miksi menetelmän ajatellaan toimivan eli mikä on muutoksen mekanismi. Sen arvioiminen voi auttaa meitä päättämään kannattaako menetelmää käyttää vai ei.
Esimerkiksi seuraavien kahden menetelmän teoriataustaa pidetään yleisesti hyväksyttyinä. Ensimmäinen on terapiatekniikka nimeltään uudelleentuotto. Uudelleentuotossa toistetaan lapsen lyhyt tai virheellinen ilmaus pidemmässä ja/tai oikeakielisessä muodossa. Aikuisen mallin läheisyyden ajatellaan johtavan siihen, että lapsi analysoi ilmauksensa uudelleen ja lopulta sisällyttää uuden rakenteen tai sanan kielijärjestelmäänsä (Gallagher & Chiat, 2009).
Toinen on the SHAPE CODING system. Se on metalingvistinen menetelmä, jonka tarkoituksena on parantaa lapsen kielioppisääntöjen hallintaa opettamalla niitä lapselle (Calder et al., 2020; Ebbels, 2014). Yleensä lapsi oppii oman kielensä kieliopin kuuntelun ja käytön kautta ilman tietoa kieliopin säännöistä. Lapsilla, joilla on kielihäiriö, tämä ei kuitenkaan aina täysin onnistu. The SHAPE CODING systeemin avulla lapset tehdään tietoisiksi kieliopin säännöistä, jolloin he pystyvät paremmin ymmärtämään ja tuottamaan harjoiteltuja kielioppirakenteita.
Menetelmän teoriataustan arvioinnissa voidaan myös käyttää hyödyksi samantyylisiä ja samaan teoreettiseen näkemykseen perustuvia menetelmiä kuin arvioitava menetelmä. Mikäli tehokkaita samankaltaisia menetelmiä on olemassa, voimme olettaa, että myös kyseinen menetelmä voisi toimia vaikka siitä ei olisi vielä tutkimusta.
On myös eräs tekijä, jota voi kielihäiriöisten lasten osalta pitää varoitusmerkkinä menetelmän teoriatausta arvioinnissa. Sen tunnistaa kysymyksestä ’Kohdentuuko kuntoutus siihen kielelliseen osa-alueeseen, jossa on haasteita?’ Jos lapsen haasteet ovat esimerkiksi puheen ymmärtämisessä ja menetelmä pyrkii kehittämään jotakin yleisempää asiaa, esimerkiksi auditiivista prosessointia, ja esittää siirtovaikutuksen näkyvän kielellisissä taidoissa, kannattaa asiaan suhtautua varauksella. Tällä hetkellä kielihäiriöisten lasten osalta ei ole luotettavaa näyttöä kielen prosessointitaitojen parantamisesta niin että kielelliset taidot kehittyisivät. Kuntoutusta ei siten kannata kohdentaa esimerkiksi auditiiviseen prosessointiin, työmuistiin tai kuulomuistiin mikäli vaikeudet ovat kielen ymmärtämisessä tai tuotossa.
Toivottavasti näistä pohdinnoista on sinulle hyötyä kun arvioit menetelmän teoriataustan luotettavuutta ja mietit kannattaako tiettyä menetelmää käyttää asiakkaasi kanssa.
Iloa ja osaamista työhösi!
Terveisin, Sirpa Tarvainen
Lähteet:
Calder, S. D., Claessen, M., Ebbels, S., & Leitão, S. (2020). Explicit Grammar Intervention in Young School-Aged Children With Developmental Language Disorder: An Efficacy Study Using Single-Case Experimental Design. Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 51(2), 298–316. https://doi.org/10.1044/2019_LSHSS-19-00060
Ebbels, S. (2014). Effectiveness of intervention for grammar in school-aged children with primary language impairments: A review of the evidence. Child Language Teaching and Therapy, 30(1), 7–40. https://doi.org/10.1177/0265659013512321
Gallagher, A. L., & Chiat, S. (2009). Evaluation of speech and language therapy interventions for pre‐school children with specific language impairment: A comparison of outcomes following specialist intensive, nursery‐based and no intervention. International Journal of Language & Communication Disorders, 44(5), 616–638. https://doi.org/10.1080/13682820802276658
Rychetnik, L., Frommer, M., Hawe, P., & Shiell, A. (2002). Criteria for evaluating evidence on public health interventions. Journal of Epidemiology and Community Health, 56, 119–127. https://doi.org/10.1136/jech.56.2.119