Eräs vanhempi otti minuun yhteyttä muutama vuosi sitten etsiessään tukea lapselleen, jolla on lukivaikeus. Hän oli törmännyt menetelmään nimeltä Vinke ja pohti sen kokeilua. Tutkin asiaa jo tuolloin ja käytän Vinkeä tässä esimerkkinä sitä, miten yksittäisen menetelmän teoriataustaa voi arvioida.

Vinke -kuntoutuksen kerrotaan auttavan esimerkiksi oppimisvaikeuksiin, motoriseen levottomuuteen, keskittymisvaikeuksiin, impulsiivisuuteen ja aistiyliherkkyyksiin. Yksi kohderyhmistä, joille tätä kaupallista menetelmää tarjotaan, on lapset joilla on lukivaikeus. Käsittelen tässä Vinkeä nimenomaan lukemisen ja kirjoittamisen taitojen vahvistamisen kannalta.

Ensimmäinen askel menetelmän teoriataustan arvioinnissa on selvittää millaista tukimusta asian suhteen on. Vaikka sinulla ei olisi pääsyä tieteellisiin tietokantoihin tai kokemusta tutkimuksen arvioinnista, voit selvittää jo paljon.

Mikäli menetelmästä on tutkimusta, se usein linkataan menetelmän tarjoajan nettisivuilla. Vinken sivuilta ei löydy viittauksia Vinkestä tehtyyn tutkimukseen tai muuhun tutkimukseen, joka olisi tehty samantyylistä menetelmää hyödyntäen juuri kyseisillä asiakasryhmillä.

Mikäli palveluntarjoaja ei sivuillaan linkkaa tutkimuksia, seuraava askel on katsoa esimerkiksi Google Scholarista millaista tutkimusta menetelmästä on. Google Scholar on maksuton hakupalvelu, jonka avulla voi etsiä tieteellisiä julkaisuja. Hakusanoilla Vinke, Vinke Pro, Vinke lukivaikeus, Vinke dyslexia ei löytynyt lainkaan tutkimuksia, jotka arvioisivat Vinke –menetelmää lukemisen ja kirjoittamisen taitojen vahvistamisessa lukivaikeuksisilla lapsilla. Tarkistin myös Ebscohost –tietokannan samoin hakusanoin.

Tiedämme, että menetelmä voi kuitenkin olla hyödyllinen, vaikka tutkimusnäyttöä menetelmän tehokkuudesta ei ole. Seuraava askel, joka auttaa arvioimaan kannattaako menetelmää käyttää, on menetelmän teoreettisen perustan arviointi. Menetelmän teoriatausta kertoo miksi ja miten menetelmän ajatellaan toimivan. Vinken kerrotaan kuntouttavan auditiivisen (kuulo), visuaalisen (näkö), vestibulaarisen (tasapaino) ja refleksijärjestelmän ongelmia, mutta tarkemmin ei kuvata sitä mitä menetelmässä tapahtuu tai miksi sen ajatellaan tukevan lukemisen taitoja. Muutoksen mekanismia on nettisivuilla tarjotun tiedon perusteella hyvin vaikea arvioida.

Muutama vuosi sitten asiaan perehtyessäni Vinken nettisivuilla kerrottiin kuntoutuksen perustuvan muunnellun musiikin kuunteluun. Nytkin Vinke Digi – palvelussa viitataan Vinke musiikkiin eli oletettavasti jotain sen suuntaista on edelleen tarjolla. Muunnellun musiikin kuuntelusta eli kuulonmuokkaushoidosta on olemassa tutkimusta. Eräs tunnetuimmista ja tutkituimmista kuulonmuokkausmenetelmistä on Fast ForWord Language. Kyseisessä menetelmässä auditiivista prosessointia pyritään vahvistamaan niin että kielelliset taidot vahvistuvat. Fast ForWordistä on korkealaatuista tutkimusta, jossa todetaan, ettei menetelmällä ole vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin (Strong et al., 2011). Myöskään tarkasteltaessa kuulonmuokkaushoitoja laajemmin ei hyötyä kielellisiin taitoihin ole löydetty (Fey et al., 2011). Siten siis samoihin teoreettisiin lähtökohtiin perustuvien menetelmien hyöty on kyseenalaista.

Ammattilaiset Vinken taustalla ovat koulutukseltaan sairaanhoitaja ja psykoterapeutti. Kummassakaan koulutuksessa ei paneuduta lukivaikeuksien kuntoutukseen. Otin yhteyttä Vinke-kuntoutuksen tarjoajiin saadakseni lisätietoa kuntoutuksesta ja sen tausta-ajatuksesta. Sairaanhoitaja Tiia Näppi kertoi Vinke Pron perustuvan primitiivirefleksien kuntoutukseen. Hän vakuutti tutkimusta Vinken kaltaisesta kuntoutuksesta olevan nimenomaan lukivaikeuksisille lapsille ja lupasi lähettää artikkeleita minulle. Niitä ei kuitenkaan koskaan kuulunut.

Etsin tietoa Google Scholarista primitiivirefleksien kuntoutuksesta lapsilla, joilla on lukivaikeus. Löysin kaksi tutkimusta, joiden perusteella primitiivirefleksien kuntoutuksesta olisi hyötyä lukivaikeuksiin. Tutkimusten laatu, tutkimukset julkaisseiden lehtien taso tai tuloksista tehdyt johtopäätelmät eivät kuitenkaan olleet vakuuttavia.

Otin vielä yhteyttä pitkän linjan asiantuntijaan lukivaikeuksien suhteen. Erikoispuheterapeutti Marja-Liisa Ponsila perehtyi asiaan ja totesi, että erilaisten sensomotoristen harjoitteiden toimivuus lukivaikeuksien kuntoutusmetodina on kyseenalaista eikä missään tapauksessa suositeltavaa käytettäväksi ainoana menetelmänä.

Keskeinen kysymys niin Vinken kuin muiden ei-kielellisten menetelmien kohdalla on, yleistyykö muiden taitojen kuntoutuksen vaikutus kieleen. Menetelmät, jotka perustuvat teorioihin aistitoimintojen ongelmista tai teorioihin aivotoiminnoista, eivät ole hyödyllisiä lukemisvaikeuksisten tukemisessa (Aro & Lerkkanen, 2019), kuulonmuokkaushoidon tai primitiiviheijasteiden sammuttamiseen tähtäävän erityisen liikekuntoutusohjelman vaikutuksista lapsen kehitykselliseen kielihäiriöön ei ole näyttöä (Kehityksellinen kielihäiriö: Käypä hoito -suositus, 2019), eikä esimerkiksi työmuistin kuntoutuksen vaikutuksesta kielellisin taitoihin ole hyötyä (Aksayli et al., 2019; Melby-Lervåg & Hulme, 2013). Toistaiseksi ei siis ole näyttöä tai teoreettisia perusteita sille, että ei-kielellisillä menetelmillä voisi tukea lasten kielellisiä taitoja.

Vaikuttaa siis siltä, että Vinke -menetelmästä tai vastaavasta ei lukivaikeuden kuntoutuksessa ole korkealaatuista tutkittua tietoa. Teoriataustan tarkastelu ei myöskään tue menetelmän käyttöä. Tämänhetkisen tiedon perusteella en siten suosittelisi Vinke –kuntoutusta lukivaikeuksiin.

Seuraavassa kirjoituksessa perustelen miksi kuntoutuksessa ei kannata kokeilla “kaikkea mahdollista” eli miksi ei edes varalta kannata kokeilla menetelmiä, joista ei ole tutkimusta tai joiden teoriatausta ei tue menetelmän käyttöä.

Iloa ja osaamista työhösi!

Terveisin, Sirpa Tarvainen

Lähteet:

Aksayli, N. D., Sala, G., & Gobet, F. (2019). The cognitive and academic benefits of Cogmed: A meta-analysis. Educational Research Review, 27, 229–243. https://doi.org/10.1016/j.edurev.2019.04.003

Aro, M., & Lerkkanen, M.-K. (2019). Lukutaidon kehitys ja lukemisvaikeudet. Teoksessa T. Ahonen, M. Aro, T. Aro, M.-K. Lerkkanen & T. Siiskonen (Toim.), Oppimisen vaikeudet (s.252–289). Niilo Mäki Instituutti.

Fey, M. E., Richard, G. J., Geffner, D., Kamhi, A. G., Medwetsky, L., Paul, D., Ross-Swain, D., Wallach, G. P., Frymark, T., & Schooling, T. (2011). Auditory Processing Disorder and Auditory/Language Interventions: An Evidence-Based Systematic Review. Language Speech and Hearing Services in Schools, 42(3), 246. https://doi.org/10.1044/0161-1461(2010/10-0013)

Melby-Lervåg, M., & Hulme, C. (2013). Is working memory training effective? A meta-analytic review. Developmental Psychology, 49(2), 270–291. https://doi.org/10.1037/a0028228

Strong, G. K., Torgerson, C. J., Torgerson, D., & Hulme, C. (2011). A systematic meta-analytic review of evidence for the effectiveness of the ‘Fast ForWord’ language intervention program. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 52(3), 224–235.

Kehityksellinen kielihäiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 11.12.2023). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi